Oletko aivan varma?

Turvallinen elämä rakentuu paljolti uskomuksien varaan. Rutinoitunut elämä turruttaa aisteja ja havaintoja ympäröivästä maailmasta. On ajatus ja toive, että kaikki jatkuisi ennallaan, mutta itsellä voi olla unelma, että jonkin tulisi muuttua.

Kuinka pitkään ihminen voi elää epävarmuudessa, etteikö se jätä jälkiä terveyteen ja tulevaisuuden uskoon? Jatkuva stressi ja huoli on varmin sairastuttaja. Olisiko aiheellista opetella elämään epävarmuudessa ja alkaa luottamaan, että kaikki järjestyy lopulta. Varmisteleminen ja kontrollointi vie suunnattomasti aikaa ja energiaa. Seurauksena voi siltikin olla pettymys, koska kukaan ei voi hallita tulevaisuuttaan. Elämässä on aina epävarmuutta ja yllätyksiä, eikä aina niin myönteisiä.

Luottamus rakentaa uskoa ja usko siirtää vuoria. Elämänmyönteinen asenne avaa luovuutta ja luova ihminen toimii ratkaisukeskeisesti, ei jää makaamaan uhrin viitta harteilla ja marttyyrinkruunu päässä, vaan ennakoi vastuullisesti omaa toimintaansa. Vaikeudet ja esteet eivät muodostu ylipääsemättömiksi jumeiksi vaan ne koetaan oppimistapahtumiksi.

Vanha sanonta, että yksi on varmaa ihmisen elämässä ja se on kuolema. Nykyisten tietoisuustutkimuksien mukaan sekään ei enää pidä paikkaansa. Tiede on kyennyt todentamaan henkisen ulottuvuuden jatkumisen kehon kuoleman jälkeen. Ihmisen tietoisuus jatkaa matkaa, muuttaa muotoaan ja on olemassa yksilöllisenä henkenä, sieluna tai olevaisena, millä nimellä sitä halutaankaan kutsua.

Mielenkiintoisia asioita tapahtuu kaikilla elämän rintamilla. Tuhon ja maailamanlopun pohdinnan rinnalla, ihmiskunta on heräämässä ikiunesta. Totta on sekin, että alkaa olla kiire pelastaa maapallo täydelliseltä tuholta. Siihen työhön tarvitaan jokaista kehossa olevaa henkeä. Henkimaailma tekee kyllä omaa osuuttaan ja paljon laajemmassa ja vaativammassa mittakaavassa. Oman paikan täyttäminen tässä urakassa antaa motivaatiota ja tuo siunausta elämään.