Tule siksi mikä olet!

4. heinä, 2017

Maailmankaikkeus soi ja värähtelee.  Perusolemuksesi on osa kaikkeutta hyvin kokonaisvaltaisella tavalla. Rajoittunut ajattelu ja ymmärrys on oman itsen kokemus elämästä. Kuitenkin kaikkeus jatkaa laajentumistaan ja jossakin tilanteessa ihminen oivaltaa osuutensa tässä valtavassa kokonaisuudessa. 

Matkalla oleminen on ihmisen sielun kehittymisen tarkoitus. Olemme henkisiä olentoja ja kirjoitamme oman käsikirjoituksemme. Luomme siis elämämme ja tämän tiedon oivaltaminen todeksi, avaa korkeamman ymmärryksen, elämän valintojen seuraamuksiin. Vastuu itsestä parantaa elämän laatua ja sisältöä. Sattumanvaraisuus väistyy ja todellisuus tulee esille.

Hengitys on avain henki-itsen tiedostamiseen. Kiireen, stressin ja väsymyksen keskellä on tarpeen pysähtyä hengittämään, olemaan läsnä ja keskittyä päästämään irti. Jo hetkinen tässä tiedostamisen tilassa auttaa. 

Todellisesti kaikki avaimet henkiseen avartumiseen ovat itsessä. Niin kauan, kun etsiskelemme onnemme avaimia toisaalta, kierrämme kehää, pääsemättä alkua pidemmälle. On tärkeää pysähtyä katsomaan ajankäytön sisältöjä, kiireen ja stressin syitä. Onko kaikki pakolliseksi nimeämämme asiat niin tärkeitä, että uhraamme terveytemme ja kasvunmahdollisuutemme niihin? 

Kaikki maailman merkit viittaavat siihen, että turhuus on tullut tiensä päähän. On aika purkaa omat viritykset ja koota itsensä sirpaleet. Sirpaleinen itse tarkoittaa kiireen ja stressin murentamaa ihmistä. Kuka muu voi eheyttää rikkonaisen elämän, kun ihminen itse? Henkisinä olentoina ymmärrämme, että saamme kyllä apua, kun pyydämme sitä. Rukoileminen ja meditointi johtavat ihmisen oikeaan suuntaan. Muutokset paranemiseen on kuitenkin tehtävä itse, askel askeleelta, ajatus ajatukselta, teko teolta.

" Taivaallinen Isä, tarvitsemme opastusta ja oivalluksia. Olemme kovin heikkoja muuttamaan arkeamme, koska voimme kokea kaiken turhan, niin  kovin välttämättömäksi. Sydämissämme tunnemme totuutesi. Rukoilemme, että kykenemme tekemään oikeaan suuntaan vieviä todellisia muutoksia. Hukkumisen ja hukaantumisen tunteemme ahdistaa ja pelottaa. Mielemme pauhu sekoittuu maailman melskeeseen ja elämästämme on tullut hyvän ja pahan taistelukenttä. Rakas Jumala, pyydän rakkaudellista väliintuloasi niin että heräämme tästä. Amen."

 

9. kesä, 2017

Sekaannuksen jälkeen, jossakin vaiheessa, kaikki laantuu. Hengittäminen ei käy enää kipeää ja jännittyneet hartiat laskeutuvat oikeille kohdilleen. Elämän kipu on kokemus, missä on pakotettu ottamaan uusi perspektiivi koko elämiseen. Pyrkiminen, pitäminen, kiire ja hankkiminen menettävät otteensa, koska jokin osa itsessä ei enään suostu.

Suostuminen elämälle on rohkeutta kohdata itsensä ja ihmiset avoimessa tilassa, ilman odotuksia. Katsoa näkevin silmin, kuunnella kuulevin korvin, tarkoittaa olettamuksien ja odotuksien siivilöiden purkamista. Kyetä katsomaan koko elämää tästä näköalasta, tuo esille, kuinka turhalla voi elämänsä täyttää. Kuinka vähäistä on todellinen tosi!

Kysyn itseltäni, mikä minua rasittaa? Mikä minussa uupuu, kun en jaksa? Mihin motivaationi on kadonnut, kun tuttu ja turvallinen touhaminen ei kiinnosta? Jos jatkan tätä, on aivan varmaa, että elämä puuttuu touhuamiseeni kovin ottein. Voin valita ja valitsen, joka tapauksessa.

Olenko sullonut itseni ja elämäni täyteen kaikkea sellaista, jota en oikeastaan tarvitse? On aivan välttämätöntä rohkaistua ja tehdä päätös. Mihin tulen käyttämään aikani ja energiani tässä nykyisyydessä?  

Jostakin kumpuaa rauhan tunne. En ole kokenut sitä pitkään aikaan, moneen vuoteen. Se kietoutuu ylleni, kuin keveä untuvainen peitto. Tämä on hetki, jonka sallin jatkua. Ei se tarkoita toimimattomuutta vaan osallisuutta. Olen osallinen omaan aikaan, omaan elämään ja energiaan. 

28. touko, 2017

Tänään haluan haastaa itseni ja Sinut pohtimaan elämää. Haaste tarkoittaa syvemmälle menevää phdintaa kaikesta, mikä ilmenee arjessa. Sanoittaessamme tuntemuksiamme ja havaintojamme luomme ilmapiirin ympärillemme. Vaikutamme kaikkeen siihen, minkä koemme elämäksemme. Emme ole pelkästään seuraus, olemme myös syy.

Ollessamme onnellisia värähtelemme valon taajuuksilla. Läpäisevyytemme kasvaa ja vaikutamme positiivisesti. Positiivinen energia on elämää edistävää voimaa. Siksi kannattaa olla hereillä ajankäytön ja tekemisien suhteen, koska sillä varmennamme voimavaraisuutemme kestävyyden. Voimavaraisuus tarkoittaa vastustuskykyä niin henkisesti kuin fyysisesti.

Mitä tapoja ja tekemisiä pidämme yllä pakosta tai velvollisuudesta? Tämä on tärkeä alue, koska voi olla, etteivät ne enää palvele omaa korkeinta hyvää. Tekemisien päivittäminen ja suhteuttaminen on viisautta. Sopimuksetkin ovat muutoksien alaisia asioita ja niitä kannattaa korjata, mikäli niistä on tullut kielteinen kehä ja kuristava tunne. Erottelukyky on viisautta ja antaa liikkumavaraa. Usein kiire ja riittämättömyyden tunne ovat seurausta oman mielen ja asenteiden rajoittuneisuudesta. Pakkomielteiset tekemiset vievät meidät pois oikeilta raiteilta. Meidän kaikkien tulisi opetella sanomaan myönteisesti kiitos ei. Pakottaessamme itseämme, pakotamme myös toisia suhtautumaan asioihin tietyllä kaavalla. Elämän runsaus hiipuu ohueksi energiaksi, josta ei riitä loputtomasti ammennettavaa. Alkusoitto uupumukselle näyttäytyy usein liiallisena touhuamisena. Energia ja aika nivutuvat saumattomasti yhteen.

Ihmiset lähellämme ovat kasvunkumppaneita, joiden vuorovaikutus mahdollistaa tai tekee mahdottomaksi henkisen edistymisen. Vaikeudet ovat merkkejä jostakin selvittämättömästä asiasta ja siitä seuranneista tunteista. Kipua seuraa tuska ja liian usein emme kykene tai halua puuttua kipuun, vaan annamme tuskan vallata  koko olemuksemme ja elämämme. Tuskaantuneena emme ole parhaimmillamme ratkomaan ongelmia ja kriisejä. Siksi jo kivun vaiheessa meidän tulisi aloittaa toimiminen selvyyden saamiseksi. Ryhtyä keskustelemaan ja etsimään ratkaisua. Mitä aiemmin vikaan menneisiin asioihin puututaan, sen vaivattomampaa selvyyden saaminen on. Vuosia jatkuva ongelmien hautominen ja veivaaminen sairastuttaa. 

Omien vikojen ja virheiden kanssa painiminen kuuluu elämään. Pyrkimys paremmaksi ihmiseksi liittyy henkiseen edistymiseen. Rakkauden käsittäminen elämää ylläpitäväksi ja mahdollistavaksi kaikkiallisuudeksi vapauttaa pelottomaan suhtautumiseen. Mitään sellaista ei tapahdu, etteikö sillä ole merkitystä. Merkityksen oivaltaminen auttaa nousemaan seuraavalle askelmalle itseksi tulemisen tikkailla.

Pyrkimyksemme olla edes hitusen verran rakkaudellisempia, anteeksi antavampia ja oikeudentuntoisia, tuo väistämättä lisää voimaa arkeen. Vähitellen sisäinen myönteinen muutos välittyy ulkoiseen ja alamme heijastaa todellista valoa yhä enemmän. Tyytyväisyys on onnellisen ja hyvinvoivan ihmisen merkki. 

 

 

 

15. touko, 2017

Elämä on kaikkien meidän yhteinen luomus. Tavoitamme tilat ja tuntemukset edetessämme kokemuksissa, kohtaamisissa ja tilanteissa. Persoona on monien eri vaikutuksien ilmennys. Meissä jokaisessa vaikuttaa sukumme, kulttuurimme ja yhteiskuntamme uskomukset, vaatimukset ja olettamukset. Lisäksi olemme henkisiä olentoja, mikä tarkoittaa silmin havaitsematonta ulottuvuutta. 

Henkinen olemuksemme läpäisee aineellisen maailman siinä määrin, kun olemme tietoisia itsessämme uinuvasta ikuisesta olemuksesta. On aikoja, jolloin luomuksemme eli elämä, tarjoaa suuren oppimiskokemuksen. Mitä enemmän olet tietoinen henkisestä, sen runsaammin aurassasi hehkuu valo ja rakkaudellisuus. Aineellinen maailma yrittää sitoa henkisyyden, koska se ei tunnista eikä tunnusta sen olemassa olemista. Persoonan polku omaksi todelliseksi itseksi on vaikeaa ja täynnä haasteita. Mielikuva tuikkua kantavasta matkalaisesta varjojen maassa, kuvastaa tätä. Tuikun valo valaisee juuri sen verran, kuin siinä on energiaa. Matkalaisen tulee olla äärimmäisen tarkkana, ettei kaadu tai putoa polultaan.

Yhteys omaan sieluun ja sen vaikutuspiiriin on hitaasti syntyvää. Ihmisen hienon hienot energia systeemit eivät kestä yhtä äkkistä roihahdusta. Se, mikä on syntynyt vuosituhansien saatossa vaatii paljon kokemuksia, koska vain kokemalla ihminen oivaltaa omaan itseensä liittyvät kasvamisen vaateet. Kuvitelma siitä, että voisimme oikaista menneisyyksiemme virheet sillä, että opiskelemme ja osallistumme erilaisiin henkisyyttä korostaviin tilaisuuksiin, on itsensä pettämistä. Hyvää siinä on se, että saa tietoa, mutta tieto on kuollutta, niin pitkään, kun ihminen ei toteuta todellista muutosta itsessään ja elämässään. Tiedon keräämisen jälkeen on aika tehdä parannus. Parannuksen tekeminen on mielen muutos negaatioista positiiviseen, elämän eli Jumalan kieltämisestä, elämän eli Jumalan myöntämiseen. Rakastumisen jälkeen on rakastamisen aika. Yhden kirjaimen ero, mutta sisällöltään valtava.

Nyt murroksen ajassa riisumme itsemme ja elämämme paljaiksi kaikesta valheesta ja petoksesta. Se, mikä ei ole rakennettu kestämään, murtuu. Luomuksemme uudistuu hengen voimasta siksi, mitä sen tulee olla todellisuudessa eli elämässä. Ompa persoonallinen itse, mitä mieltä hyvänsä kokemuksista, muutos on meneillään. Pitäessämme kiinni kuolleista, hengettömistä, virheellisistä ja vahingoittavista malleista tuskamme yltyy yltymistään. Ahdistus, pelko ja epävarmuus muuttaa ihmistä ja ihmisen muuttuessa, elämä muuttuu. Se mikä vielä eilen tuntui kestävältä, voi osoittautua pettymykseen johtavalta katastrofilta.

Kuinka kestää suunnatonta pettymystä? Mistä ammentaa voimaa jaksamiseen, kun kaikki osoittautuu valheeksi ja petokseksi? Oman maallisen rakenteen romahtaminen on itsen äärelle saapumista. Raja maallisen ja henkisen välillä mahdollistaa uudistumisen tai tuhon. Ihminen, joka on kieltänyt henkisyyden, joutuu tunnustamaan oman heikkoutensa. Irtaantuminen valheesta voi saattaa maallisen ihminen elämänsä päättämiseen. Se, jolla on orastava usko henkiseen maailmaan, ottaa kokemukset oppimistapahtumana, suurena vihkimyksenä ja mahdollisuutena edistyä. Pieneksi kutistuminen, ihmisten ja maailman silmissä, ei merkitse kostoa eikä kadotusta. Siinä kokemuksessa Jumala osoittaa suurenmoisen rakkautensa. Eikö elämän tarkoitus ole elämä eli Jumala itse? 

Luulo ei ole tietämisen väärti. Luuloihin ja uskomuksiin perustuva maailmamme kuvastaa suoraan henkistymisemme tilaa ja tasoa. Maailmankaikkeus etenee täsmällisen tarkasti ja sille ei maallistuneet ihmiset voi yhtään mitään. Sitoutuminen valheeseen on tullut tiensä päähän. Jokaiselta meiltä kysytään tai itseasiassa kysymme itse itseltämme, tämäkö nyt sitten oli tässä? Miten muuten olisin voinut toimia? Mitä minun olisi pitänyt valita niinä hetkinä, kun olin tienristeyksessä? Valitsinko elämän vaiko kuoleman? Valitsinko valon vai pimeyden? Otinko ohjeeksi totuuden vai valhen? Rakastinko vaiko vihasin?

Hyvään pyrkiminen ei ole väärin, vaikka siitä joutuukin maksamaan menetyksinä aikaa ja energiaa. Hyvään sitoutunut ihimnen on lähellä Jumalaa, koska vain hyvällä maailma muuttuu. Jokainen meistä jättää jälkeensä energisen jäljen ja jos jäljessä hehkuu välittäminen ja usko parempaan, eikö se ole merkki henkisestä maailmasta, uskosta ja toivosta? 

Olemme kaikki matkalla kohti täydellisempää elämää. Emme voi oikaista, emme muuttaa suuntaa vaikka voimme hortoilla epävarmuuksissamme. Itselle armollisuus alkaa siitä hetkestä, kun tuska salpaa hengen. Mureneminen vapauttaa ja riisuu joutavanpäiväiset pitämiset. Jäljelle jää elämä, koska se ei koskaan pääty. Olemme paljon enemmän arvoisia, kuin ulkoiset statukset. 

" Jumalani, tänään olen enemmän tietoinen. Kivun ja tuskan laannuttua hengitän enemmän Sinun rakkauttasi. Olen lähempänä todellista totta, kuin koskaan aiemmin. Varjele minua etten eksyisi kuvittelemaan muuta. Salli minun koota voimani voimastasi, rakkauden rakkaudestasi ja armollisuuden armostasi. Kiitos." Amen.

 

 

27. huhti, 2017

Kävele kanssani tämä matka. Ole turvallisella mielellä, sillä mitään pahaa ei tapahdu. Paha väistyy ja tilalle tulee hyvä. On vielä matkaa, joka voi tuntua äärimmäiseltä koettelemukselta. Jätät vanhan ja siirryt uuteen. 

Vanhaan kuuluu kaikki uskomuksesi elämästä ja sen tarkoituksesta. On kuin heräisit unesta ja alat vähitelleen tulla tajuihisi. Kokemus pudotaa vanhan ja nostaa uuden esille. Sinä olet muutos-ei niin, että maailma muuttuu, vaan sinä muutut.

Sinun muutoksesi on alku. Olet ensimmäinen, jota seuraa lukematon määrä muita. Olet pioneeri jonka harteilla on luottamuksen viitta. Selviät tästä, olet valmistautunut ja olet valmis.

Ajattele silmän rakennetta, näet syvyysperspektiivissä perimmäiset aihiot elämään. Näet ja ymmärrät, kykenet pukemaan kokemuksen sanoiksi. Siinä on piste sinulle tänään. Muuta ei ole olemassa. Hetken päästä huomaat tarkoituksen ja siunaat niitä, jotka sysäsivät sinut matkalle. He eivät tiedä osuuttaan, mutta sinä voit sen heille kertoa, sitten kun he ovat kykeneviä sen kuulemaan.

Kaikki on tässä pisteessä.