30. marras, 2016

Ymmärrys ja usko

Matkani Brasiliaan. Abadinian Casaan todensi kokemuksellisesti sen, mikä on henkimaailman ja henkisyyden merkitys ihmiselle. Kysymys on kokemuksestani, ilman hurmosta, ilman uskontoja tai kirkkokuntia. Pelkästään ihmisenä. Kuka tahansa, mistä tahansa voi päästä kokemaan omaan sisäiseen itseen ja Jumalalliseen valoon ja rakkauteen liityvän todellisuuden. Se mikä tapahtuu yhdelle voi tapahtua kaikille, koska olemme jokainen Jumalan lapsia. Ja jokaisella meistä on merkitys, mikä meidän tulee oivaltaa. Kysymys on henkisen itsen todentamisesta. Sen piilossa pysyttelevän ulottuvuuden kytkeytymisestä arkeemme ja jokapäiväiseen elämäämme.

Ihmisenä ja persoonana minun tuli mennä kauas täältä, kokemaan pyhä. Kokemus antoi minulle varmuuden moniin ajatuksia askarrutteinisiin kysymyksiin. Keitä me olemme oikeasti? Mikä on elämämme tarkoitus? Mitä on kuolema? Mikä on sielu? Mikä on tehtävänämme ja miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä. 

Tie ja totuus on tietoisuuden tila. Tietoisuuteen liittyy ymmärrys ja usko. Maailma, materia ja henkisyyden poissulkeva tieto ei kykene eikä pysty selvittämään henkisiä lainalaiosuuksia, koska tieteellä ei ole vielä olemassa mittareita eikä tutkimusmetodeja todentaa ihmisen tätä ulottuvuutta. 

Kokemukset ovat henkilökohtaisia, koska olemme jokainen yksilöitä. Yksilöinä teemme ratkaisuja ja valintoja, jotka johtavat väistämättömiin seurauksiin omassa elämässä. Emme ole kohteita vaan toimijoita. Voimme vaikuttaa ulkoiseen maailmaan ja sisäisyytemme on ominta aluettamme, koska tahto ja mieli toimivat siinä tasossa. Sisäisyytemme heijastuu ulkoiseen ja ilmapiiri joka leijuu ympärillämme, on ajatustemme, aikeidemme ja pyrkimystemme ilmausta. Lisäksi liitymme energialaatujen mukaan siihen maailmaan millä taajuudella toimimme. Energia on vallitsevuutta ja väritämme omamme sen mukaan miten elämme ja ilmennämme elämää ja itseä.

Henkinen taso ja tila on totuudellisuus ja tosi. Jumalallinen laki ja järjetys on oikeudenmukainen, selkeä ja järkevä. Jokainen ihminen, sielu, on matkalla kohti henkisyyttä, koska se on kaiken elämän ydin.  Syyn ja seurauksen laki sitoo kaikkia, siitä ei ole poikkeusta. Anteeksi pyytäminen on rakkaudellinen teko, joka vapauttaa energiaa toteuttaa elämää, edetä omassa kasvussaan. Viha estää kasvun ja ihminen juuttuu kärsimykseensä. Anteeksi antaminen ja saaminen avaa uuden näköalan ja ihminen haluaa omasta tahdosta hyvittää tekojaan. Pahantekjöillä on pitkä tie päästä vapaaksi tekojensa seuraamuksista. Kaikki tapahtuu oikeudenmukaisesti. Jumalan tahtoon taipuminen tarkoittaa rakkaudellisuuteen taipumista. Itsekäs ja paha ihminen on itsensä suurin vastustaja, koska henkinen itse, joka elää rakkaudessa ei läpäise personaa. Ristiriita jonka tunnemme jokainen, mikä pieni ääni meissä kuiskii, sovi asiasi, tee sopu, lakkaa valittamasta? Mikä meissä äyrästää, haluaa olla oikeassa, riitelee ja toraa? Kysymys ei ole persoonan jakautumisesta vaan kahdesta puolesta itsessä. Hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan. Paha saa polttoaineen negatiivisuudesta, maailman melskeestä, kielteisyydestä. Hyvä vetäytyy taustalle, mutta ei lakkaa vaikuttamasta. 

Teot puhuvat puolestaan. Se mille annat voiman kasvaa ja kukoistaa. Muutos parempaan alkaa aina valinnoista arjessa. Matka henkiseen tasoon rakentuu vähitellen rukoilemisen ja meditaation kautta. Ihminen valitsee ajankäytön, sisällön elämälleen. Jos ei kykene varaamaan itselleen aikaa hiljentymiseen, niin on aivan selvää, ettei henkiset tasot avaudu. Ihminen voi kuvitella tietävänsä asioita, kuvitella olevansa edistynyt, mutta käytännön elämä todentaa, missä ollaan menossa. 

Henkinen ulottuvuus on sisäisen itsen kokemisen sydämessä. Hiljaisuus ja rakkaus on löydettävissä. Sinne on lyhyt tie, mutta vaikeaksi sen tekee se, millä on itsensä sitonut. Pyrkimys on hyvä alku. Pyri siis varaamaan aikaa itsellesi olla ja hengittää. Pane merkille mitä tapahtuu, mutta älä ala kuvitella mahdottomia.