20. marras, 2016

Kuule

Oikeat sanat koskettavat, ne jäävät soimaan pidempään. Niiden energioissa on jotakin määrittelemätöntä. Kontrolloinnin ulottumattomissa on tila, jossa viipyminen antaa aivan uudenlaisen perspektiivin vallitsevaan olotilaan. Rohjeta astua siihen ja viipyä  riittävän kauan, jotta näköala kirkastuu. 

Kaiken kiireen keskeltä on sittenkin olemassa polku. Omille askelille sopiva, turvallinen askeltaa ja edetä. Hapuilemisen ja eksymisen jälkeen, mkä voikaan tuntua paremmalta, kuin suunta, tarkoitus ja päämäärä!

Kuule hiljaisuutta. Mene paikkaan jossa se mahdollistuu. Mene  niin pian kuin mahdollista, koska hälyäänet tulevat kasvamaan, eksymisen uhka lisääntyy ja voimavarat hupenevat. Jokaisena hetkenä menet jotakin kohti ja loittonet jostakin. Jokaisena hengityksen ulospuhalluksena päästät irti vanhasta ja hengität sisään uutta ja tuoretta elämää. Siinä on kasvamisesi salaisuus, uudistava vuorovaikutus itsesi kautta, itseen palautuvana.

Mitä siitä, että olet rämpinyt, kontannut ja kaatuillut. Kaikissa kokemuksissa on uuden elämän alut, ehkä kaatuilemisen syynä on ollut, että näksit kuinka versot odottavat puhkeamistaan, mustan mullan sisällä, suojassa. Kaiken kasvun alku on pimeydessä, koska pimeyden tajuaminen mahdollistaa valon tulon ja näkymisen. 

Kuule miten kaikki on valmiina. Ei ole erillisyyttä, on täydentyvä yhteys, joka voimistaa jokaista. Näin on hyvä.