7. helmi, 2019

Kirkastumista

Terve taas terve!
Olenhan vähän innoissani, kun pääsen lähestymään teitä. Moni kyllä epäröi ja pohtii, että voiko henkimaailmasta ilmaista itseään näin? On hyvä epäillä, mutta siitä ei saa tulla pysyvää haittaa kenellekkään. Elämä olisi kaikille vaivattomampaa, kun yhteydet pelaisi. Kannattaa lukea näitä sisällön totuudellisuuden kautta. Punnita onko tässä humpuukia vaiko ei. Mie itte en ole koskaan ollu humpuukimaakari enkä nytkään tunnusta olevani.

Minähän kyllä selvitän asioitten todellista laitaa, mutta välittäjällä tuntuu olevan melkoinen kiire. Saan vihjailla hänelle kirjoittamaan ryhtymisestä ja kun vihdoin onnistumme, nämä vempeleet voi alkaa juonittelemaan. No nyt on koneet kunnossa ja voi taas jotakin osviittaa selostaa teille arvioitavaksi. Haluan, että pohtisitte näitä vähän syvemmälti ittenne kannalta. Muuten ei tarkoitus täyty, jos huitaisette juttuni ja annatte piut paut osviitoilleni. Mihin teillä mahtaa olla niin kiirus? Nyt kun tiiätte, että hautakin on vain kulkupelillenne tarkoitettu, jo luulisi hopun hellittävän.

Ei näitä kannata kuitenkaan  aivan haudan vakavasti ottaa, koska kaikillahan meillä on omat näkökannat asioihin. On kuitenkin virkistävää saada toisensorttista ajattelemisen aihetta. Minä teen tätä ihan vapaaehtoisesti, en saa tästä palkkaa vaan boonuksia kyllä. Uskokaa vaan, täälläkin pelataan boonuksilla! Teen tehtäväni hyvin, etenen omassa hommassani, niin kohdallani kirjataan plussia. Plussat merkitsee hyvää ja miinukset epäonnistumista. Epäonnistumiset korjataan harjoittelemalla asiaa ja tehtävää niin, että ne muuttuvat plussiksi. Tarpeeksi plussaa niin saa luvan mennä vaativampiin tehtäviin. Edistymistä seurataan tuloksilla ja koska täällä on täydellinen oikeudenmukaisuus, kukaan ei pääse pälkähästä vilunkia tekemällä eikä toisten niskaan asioita tunkemalla.

Tämä on tärkeä asia kaikille kaiksessa, se minkä otat hoitaaksesi hoida se niin hyvin kun kykenet, kysy neuvoa jos et osaa. Ei kannata kuvitella itsestä liikoja, koska se on varmin keino pudottaa itsensä miinuksille. Eteneminen on hidasta mutta varmaa. Voi kertoa, että suurin oppi minulle on ollut tämä. Luonteeni on ollut ja on edelleenkin tohottaminen. Sen kanssa käyn kamppailua, että maltan ja olen kärsivällinen. Asiat eivät mene sillä eteenpäin, että oikoo latuja. Kaatua kömsähtää sellaiseen kuoppaan, että sieltä on aivan mahdoton päästä omin avuin ylös. Avun pyytäminen ja siitä kiittäminen on perusläksyjä. Olen ollut pysähdyksissä kuopassani, kiertänyt kehää ja tuskastunut monet kerrat. Se on kuulkaa se jälleensyntyminen sitä. Jos ei opi niin kertauskurssille automaattisesti, ilman "yrittänyttä ei laiteta" menttaliteettiä. Alusta aloittaminen on miinuksien keräämisen seurausta.

Moni tuskailee, kun mitään ei tapahdu, tunnu tai näy! Silloin kannattaa tarkastaa omaa tekemistä ja asennetta. Turhaan sitä tähtiä tähyilee, jos on juututtanut ittensä asioiden sekasortoon. Henkimaailma on sielujen tila ja kun alkaa tajuamaan sen, että sielut on keskenään kasvamassa, niin on jo oivaltanu paljon. Oma kasvu tuntuu toisten kohtelemisessa. Vihalla ei täällä mellasteta vaan miinuksien kanssa painutaan sitten siivoamaan kellareita. Sen syvempi kellari, mitä enemmän miinuksia.

Sen haluan vielä sanoa, että kaikki on lopen hyvin yksinkertaista ja selvää. Se ei tarkoita tyhmyyttä vaan ymmärrystä. Kattoa vähän pidemmälle ko oma nokka, on jo merkki alkavasta hyvästä. Sen eteen kannattaa tehdä työtä, että ihmisille sanoo ja tekee hyviä asioita. Semmosia hyviä, että omaki mieli kirkastuu. Niin ko jo aimmekin sanoin, jotta kirkastumisesta tässä on kysymys, kaikilla meillä.
Niitä kysymyksiä tuntuu olevan ilmassa. Jos on aivan hengen hätä, niin kysykää, muuten keskityttään nyt sitten oleelliseen korjaus toimintaan. Sitä meillä kaikilla näyttää, kuuluu ja tuntuu olevan. Kuulemisiin ja palataan taas!
Henrikki