7. helmi, 2019

Henrikki

Henkilönä Henrikki

 
Terve vaan, terve! Outoa on löytää yhteisö, joka haluaa kovin innokkaasti saada tietää, mistä elämässä ja kuolemassa on kysymys. Yhteyteni löydetiin aika helposti, koska sitä puuhattiin täällä monen hengen voimin. En lakkaa päivittelemästä, kuinka kaikki toimii. Päivitteleminen on melkeimpä kokoaikaista, koska nyt näen kaiken paljon selkeämmin, kuin ennen. Varsinkaan silloin, kun elin maanpäällistä elämää. En voinut nähdä nenääni pidemmälle, koska kaikki aika meni leivän hankkimiseen, perheen ja suvun elättämiseen. Sama tilanne teillä on nykysin, ei se ole muuttunut mikisikään, päinvastoin tullut vain hullummaksi.

Ensimmäisenä sanon, että lopulta sillä kuka olin maanpäällisessä viimeisimmässä elämässä, ei ole teille merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että voin antaa jonkunlaista osviittaa pohdinnoillenne. Asiaa on valtavasti ja ennen kuin pääsin tähän yhteyteen, olin koulussa monta monta monta aikaa. Täällä ei ole kellon aikoja, kalentereita eikä vuosilukuja, sekin on täysin käsittämätöntä. Yrittäkääpä ajatella, miten se onnistuu siellä, missä olette?

Sain omilta oppailtani tiedon, että yrittäisin aloittaa tärkeimmästä. Katsellessani teitä näen niin monenlaisia ihmisiä, erilaisissa tilanteissa olevia, mutta yhteinen tekijä on etsiminen. Sen täytyy olla alku näille kirjoituksille. Myöhemmin voin vastata henkilökohtaisiin kysymyksiinne, mutta siitä on sitten erikseen sovittava. Sopimukset ovat sitovia ja niistä tulee pitää kiinni. Muuten mikään ei etene ja sekasotkuinen elämä sekoittaa päät ja sekasotkuinen pää pilaa koko elämän. Pään sisässä ovat aivot ja kuinka suurilla kierroksilla aivonne ovatkaan?

Alku on piste, josta voi lähteä reissunpäälle. Matkalla oleminen on todellisuus, jossa jokainen on. Minä Henrikki matkustan, olen liikkeellä, opiskelen ja jaan sitä, minkä olen oppinut. Se on minun tehtäväni nyt. Etsivä löytää ja niin minäkin läysin kanavan, joka kykenee virittäytymään minun kanssani samalle taajuudelle. Hänellä on omat haasteensa, mutta hänen yksi tehtävänsä on rakentaa siltoja eri tasojen, eri ihmisten ja systeemien välille. Kova homma, sanon minä!

Haluan kysyä sinulta lukija, oletko sinä löytänyt oman hommasi? Jos olet, niin se on alku! Jos et, niin ala hyvä ihminen hakeman sitä! Se on alku, se piste, mistä voit reissaamisesi aloittaa! Osviitta oman homman aloittamiseen on ilo. Tämä oli minulle järkytys, koska olin uskonut, että kaikki missä hiki virtaa ja hampaat ovat irvessä, vie minut kunnialliseen kuolemaan. Voitko kuvitella, kuolin ja heräsin elämään? Se vasta oli kokemus ja yhä vieläkin tunnen suurta vavistusta, kun tajusin, että kuolema on ovi uuteen elämään. Miten on sinun laitasi? Tunnen teidän epäröintinne ja osalla on suurta peljästystä. Peljästyneenä minäkin elin, mutta nyt muistan paremmin. Poikasena aavistin ettei kuolemaa tarvitse peljätä, mutta kaikki itkeä vollottivat hautajaisissa ja pappi todisti,että siellä makaat haudassa, etkä pääse pois, vasta kuin viimeisenä päivänä, hamassa tulevaisuudessa. Minäkään en ole ollut päivääkään haudassa. Ruumis sinne menee ja muuttuu maaksi. Henki nousta hutkahtaa toisaalle.
Tämä on kaikkein tärkeintä, että ymmärtää miten kaikki toimii.

Nyt kanavani alkaa väsyä. Voitte osaltanne auttaa häntä. Ajatelkaa hyviä asioita ja tulen taas tapaamaan teitä. Tämä on yhteinen urakka ja järjen käyttäminen on sallittua. Monin elähdyttävin terveisin, Henrikki.
 

Käytännössä

 
Henrikki ilmaantui tietoisuuteeni hyvin voimakkailla tuntemuksilla. Haluan tässä jakaa teille, miten tämä yhteydenpito tapahtuu. Olen saanut yhteyden henkimaailmaan pitkän ja hyvin kokonaisvaltaisen pyrkimyksen ja kouluttuatumisen kautta. Lapsesta asti olen tuntenut ja tiennyt, että elämä ei ilmene pelkästään tällä fyysisellä tasolla vaan on olemassa muita tasoja ja ulottuvuuksia. Tiedän,että monella teistä on samansuuntaisia kokemuksia ja osalla kanavat ovat auki. Se mihin ryhtyy vai ryhtyykö mihinkään, on jokaisen henkilökohtainen asia.

Erottelukyky, kriittisyys, rehellisyys ja sitoutuminen ovat oman henkistymiseni kivijalka. Kriittisyys on ollut haasteellista, koska kovin usein näihin henkisiin asioihin liittyy halu edetä ja kokea asioita pian. Se ei ole mahdollista, koska henkiset asiat liittyvät suoraan ja ehdottomasti persoonan kasvuun. Oikotietä "onneen" ei ole.

Kysytte, että miten se tapahtuu? Virittymisen kautta. Virittyminen on mielen hallintaa, oma ajatustulva ei voi eikä saa sekoittua viesteihin. Olen persoonana läsnä ja teen sen minkä osaan eli kirjoitan. Viestien sisällöt ovat henkimaailmasta ja niiden sisältö ratkaisee, mistä lähteestä asiaa ilmaistaan. 

Haluatte harjoitella? Harjoittelu auttaa erottelukyvyssä ja virittäyttmisessä. Meditaatio ja rukous ovat avainasemassa. Fyysisen mielen ja kehon energian tulee nousta henkisimpiin tasoihin, jotta yhteys syntyy. Tämä on monesti suurin haaste. Ei löydy aikaa meditaatioon tai rukoilemiseen. Silloin on parempi jättää asia silleen, koska suuren virheen vaara on ilmeistä. Tarkoitushan on saada yhteys hyvään henkimaailmaan, eikä ryhtyä pahojen henkien kanavaksi?!

Miltä se tuntuu, kun yhteys on luotu? Omalla kohdalla tunnistan sen ensin kehollisina sähköisinä tuntemuksina, olkapäillä ja takaraivossa. Nyt tämän Henrikin kanssa toimittaessa tunnistan hänen läsnäolonsa melkeimpä jatkuvasti. Hänellä tuntuu olevan asiaa, joka tulee saattaa teidän tietoonne.

Jatkan tätä "ohjausta" myöhemmissä kirjoituksissa. Käykää tutustumasa kotisivuihini, niin siellä on luettavaa ja linkkejä. www.villa-eeta.fi

Terveppä terve!
H-en-rikki kuvastaa minua. H=henki, en=en ole, rikki!
En ole enään rikki vaan täysin ehyt. Rikki menin kovasta työstä, huolista ja luottamuksen puutteesta.
Sydän ei kestänyt vaan särkyi. Lakkasi toimittamasta työtään, enkä ollu vielä kuuttakymmentä, ihmisen iässä ilmaistuna.

Sydän särkyy, kun ei muista kuka on. Kumma homma, keho kuoli ja heti kohta muistin kuka oikeasti olen. Se on kuulkaa kokemus, kun silmien eteen asettuu koko viimekertainen elämä. Sitä katsoo sivusta, mutta muistaa kaikki asiat. Sen näkee, että mitä omat ajatukset, sanat ja teot vaikuttaa toisiin ihmisiin. Ei minua kukaan moittiunu eikä rankaissu, vaan minä itte. Henkimaailmassa on oikeus, jonka läpi jokainen menee. Tieto onko ollu hyvä vai paha ilmaantuu omaan olemiseen. Häpeä on merkki siittä, että kaikki ei ole ollut hyvää. Häpeän tunne muistuttaa, että kyllä on korjaamisen varaa.
Palijon on porukkaa, jotka häpeää häpemästä päästyään. Minä sain armonpullia siitä, että olen aina koettanut olla rehellinen.

Ja siksi mulla on kova tohina päällä, kun olen saanut hommaksi kertoa teille näistä asioista. Jotta te alkaisitte jo nyt korjaamaan itseänne. Minun oppiläksy on nyt kertoa teille siitä, mitä olen kokenut ja tiedän, kun en elläissä kehdannut puhua kenellekkään näistä. Tiesin, mutta pidin visusti suuni kiinni. Pelkäsin hullun leimaa ja nyt sitten sama homma on eessä, vähän kyllä oudommissa ja sata kertaa paremmissa puitteissa. Sen siitä saa, kun jättää asiat sanomatta toisten tuomion pelosa. Tiedän monen tietävän, mutta kielenkannat on naulattu kiinni. Siksi maailma ei muutu, kun tosi asioista vaietaan. Jos kaikki tietomiehet ja -naiset alkaisivat puhumaan ääneen totta, niin kaikki valehtelu ja kieroilu loppuisvat siihen. Niin yksinkertaista se on.

Te kuvittelette paljon ihan mahdottomia juttuja. Ei tämä henkimaailma ole niin kaukana teistä, kuin moni unelmoi tai pelkää. Olette itse kukin henkiä, asutte niissä kehoissa, jokka olette saaneet ja itse rakentanu itsellenne. Katsokaa majapaikkaanne ja pohtikaa mitä sille kuuluu? Minun keho ei näy teidän silmille, vaan sen voi tuntea, jos annatte luvan minun tulle niin liki. Täällä ei ole ongelmaa mennä tilasta toiseen. Älkää kuitekkaan kaikki alkako minua kutsumaan, koska se teettää kuitenkin minulle paljon ylimääräistä hommaa. Sovitaan nyt alkuun, jotta annan näitä osviittoja ja myöhemmin voidaan vaikka tavata. Tulikohan luvattua vähän liikoja?

Sen vielä oikaisen tässä, että oppaita on ylenevässä polvessa useita. Minun on annettu tutustua usiempiin ja sen minä sanon, että onhan se mahtava näkymä ja tieto. Ne jotka on edistyneet kurillisuudessa, ovat aina vain kirkkaampia. Niitten henki säteilee kirkasta valoa. Meikäläinen ei vielä oikein säteile vaan hehkuttaa. Kun saan tämän työni tehtyä hyvin, voin alkaa jo pikkuisen enempi hehkumaan. Hyvvyys ja kirkkaus kulkee rinnakkain ja ne aina vain vahvistuu. Semmonen on hengen tie, tulla aina vain paremmaksi ja kirkkaammaksi.

Hyvään alkuun olemme päässeet. Jatkoa seuraa, kun asiat on kohdillaan.
Henrikki